Dalian Kamarikesä
Vuonna 2005 perustettu Kamarikesä on nuorten suomalaisten klassisen musiikin ammattilaisten johtama.
Aikaisempia taiteellisia johtajia ovat olleet festivaalin perustaneet Sibelius-Akatemian nykyinen musiikinteorian lehtori Ville Komppa ja Radion sinfoniaorkesterin viulisti Pasi Eerikäinen, Sinfonia Lahden ylikapellimestari ja BBC:n Sinfoniaorkesterin päävierailija Dalia Stasevska, Wienissä asuva palkittu pianisti Johannes Piirto sekä arvostettu Borea-kvartetti, jonka jäseniä ovat Tami Pohjola, Kasmir Uusitupa, Riina Piirilä ja Senja Rummukainen.
Vuonna 2021 taiteellisina johtajina aloittivat viulisti Abel Puustinen, pianisti Ossi Tanner ja klarinetisti Klaara Vasara.
Kamarikesan taiteellinen johtaja 2011-2015
Dalia Stasevska
Olin suunnattoman otettu kun ystäväni Ville Komppa pyysi minua Kamarikesän uudeksi taiteelliseksi johtajaksi. Yksi Helsingin kauneimmista saleista opiskelijoiden käytössä keskellä kauneinta Helsingin kesää. Unelma! Ville Komppa ja Pasi Eerikäinen olivat tehneet hurjan työn aloittaessaan festivaalin nollasta. Ylipäätänsä mitä festivaalin pyörittäminen oikeasti vaatii saatika sellaisen aloittaminen nollasta selvisi minulle vasta matkan varrella. Valtava hatunnosto siis Villelle ja Pasille. Ja erityiskiitos Villelle joka oli niin tärkeässä osassa auttamassa minua siirtymisvaiheessa Kamarikesän taiteelliseksi johtajaksi.
“Minulle oli alusta alkaen selvää kolme asiaa jotka halusin Kamarikesässä saavuttaa: nuoret saisivat oman vakavasti otettavan sekä korkeatasoisen festivaalin jossa olisi hyvin vahva ”me yhdessä” meininki, kasvattaa yhteistyötä ja tutustua oman ikäisten eri taidealojen opiskelevien nuorten kanssa sekä näkyvyyden ja yleisön kasvattaminen.”
— Dalia Stasevska
Minulle oli alusta alkaen selvää kolme asiaa jotka halusin Kamarikesässä saavuttaa: nuoret saisivat oman vakavasti otettavan sekä korkeatasoisen festivaalin jossa olisi hyvin vahva ”me yhdessä” meininki, kasvattaa yhteistyötä ja tutustua oman ikäisten eri taidealojen opiskelevien nuorten kanssa sekä näkyvyyden ja yleisön kasvattaminen.
”Me henki” oli kaikki kaikessa. Viiden vuoden ajan löysin Kamarikesään unelmien ydintiimin, jonka kanssa uurastimme ja touhusimme apinanraivolla sekä suurella intohimolla syksystä kevääseen suunnitelleen ohjelmistoa ja raapustaen loputtomasti apurahahakemuksia. Ydintiimiin kuului Lotta Corin, Jaani Helander, Joona Pulkkinen, Oona Rosenlund sekä Einari Liikkanen. Itse festivaaliviikkoa lähestyessämme voisin sanoa että melkein koko esiintyjäkaarti muuttui suureksi vapaaehtoisarmeijaksi, jossa yhdet leipoivat omenapiirakkaa väliajalle, toiset toimivat roudareina keikoilla, kolmannet esiintyivät kaduilla markkinoiden festivaaliamme, joku sai vanhempiensa auton lainaan jolla siirrettiin tavaraa, viidennet ottivat lipunmyynnin haltuun, jne. Meno oli uskomaton. Kiitos ystävät kaikesta noina viitenä vuotena!
Minulle oli myös tärkeää että festivaalin nuorten ikäjakauma olisi mahdollisimman laaja. Ihan pikkuisista isompiin. Muistan itse hyvin kuinka suunnattoman tärkeää oli kun pääsin 15-vuotiaana soittamaan avustajaksi Tampereen Filharmoniaan kahteen konserttiin tai kun minut kutsuttiin ensimmäistä kertaa festivaalille, Kuhmoon, taiteilijaksi. Pääsin esiintymään ensimmäistä kertaa ”oikealle” yleisölle enkä vain kotiväelle oppilaskonserteissa (niitä väheksymättä!) ja sain vielä palkkaakin. Nuo olivat minulle suunnattoman tärkeitä kokemuksia ja antoivat itsevarmuutta jatkaa valitsemalla musiikin tiellä. Tämän tunteen halusin jakaa Kamarikesässä esiintyville. Halusin myös että kaikki saisivat tasaveroisista palkkaa esityksistään, sillä olihan tämä meidän oikea oma festivaali. Kaikki ylitsejäävät rahat jaettiin aina kaikkien kesken tasan riippumatta oliko esiintyjänä 9-vuotias tai 27-vuotias.
Lisäksi unelmana oli saada joka kesä joku ”legenda” esiintymään festivaalillemme ja nimenomaan soittamaan meidän opiskelijoiden kanssa. Mahdollisuus jota ei suurimmalla osalla ollut koska olimme vasta opiskelijoita eikä monetkaan meistä olleet vielä kutsuttuina ”aikuisten” musiikkifestivaaleille. Itselleni vahvana kokemuksena jäi kun sain soittaa kokoamassamme jousiorkesterissa Paavo Pohjolan johdolla sekä Scnittken pianokvintetin esitys Ralf Gothonin kanssa. Kiitos kaikille ”legendoille” ja monille opettajillemme jotka olivat vahvasti tukemassa toimintaamme!
“Kamarikesä antoi puitteet rikkoa tuota klasarikuplaamme ja yrittää tehdä mahdollisimman luovasti yhteistyötä ikäistemme muiden taidealojen tekijöiden kanssa. .”
— Dalia Stasevska
Klassisen musiikin opiskeluun liittyy vahvasti loputonta yksin kopissa harjoittelua ja maksimaalista omistautumista klassiselle musiikkille. Nämä asiat ovat hyvin tärkeitä mutta saattavat myös eristää omaan kuplaan. Kamarikesä antoi puitteet rikkoa tuota klasarikuplaamme ja yrittää tehdä mahdollisimman luovasti yhteistyötä ikäistemme muiden taidealojen tekijöiden kanssa. Jos joku tunsi jonkun muun taidealan opiskelijan yritimme oitis kehitellä yhteistyötä. Niinpä meillä nähtiin niin Hollolalaisia kansantanssijoita, meille ohjattu mykkäelokuva Sibeliuksen musiikilla säestäen, näyttelijöitä, runoilijoita, äänisuunnittelijoita, jopa ukrainalaisten mummojen kuoro tuotiin Tallinnasta saakka laulamaan kansanlauluja (oma mummoni Irina matkusti Tampereelta keittämään heille borssikeittoa lounaaksi), tehtiin oma ooppera, kutsuttiin kuoroja, sekä paljon muuta kivaa! Kaiken tämän ”me hengen” rinnalla oli yhtä tärkeää että tekemisemme näkyisi ja kuuluisi. Niinpä yleisön kasvattaminen ja siinä sivussa markkinoinnin opettelu nolla budjetilla oli todella kasvattava kokemus. Ja me onnistuttiin!
Lehdet rupesivat huomioimaan toimintaamme yhä enemmän, saimme arvosteluja niin Helsingin Sanomiin, HBL:ään kuin Rondo lehteen ja päästiinpä pari kertaa radioon. Kamarikesästä oli kasvanut oikea loppukesän festivaali joka täytti Ritarihuoneen salin. Kiitos rakkaalle yleisöllemme! Ja tietysti kaikille ystävillemme ja kotiväelle jotka olivat meitä kannustamassa! Kiitos kuuluu myös Ritarihuoneelle ja kamreerille Johan Grotenfeldille hyvästä sekä kannustavasta yhteistyöstä!
Viiden vuoden uurastuksen jälkeen tuli fiilis että nyt on aika antaa kapula eteenpäin. Oli luonnollista että taiteellinen johtajuus siirtyi suunnattoman lahjakkaille Johannes Piirrolle ja Borea kvartetille, sillä he olivat osa Kamarikesä perhettä monen vuoden ajalta.
Olen myös suunnattoman iloinen että festivaalilla on jälleen uudet huippulahjakkaat taiteelliset johtajat Ossi Tanner, Abel Puustinen ja Klaara Vasara. Toivotan heille iloa, riemua ja menestystä!