Johanneksen Kamarikesä

Vuonna 2005 perustettu Kamarikesä on nuorten suomalaisten klassisen musiikin ammattilaisten johtama.

Aikaisempia taiteellisia johtajia ovat olleet festivaalin perustaneet Sibelius-Akatemian nykyinen musiikinteorian lehtori Ville Komppa ja Radion sinfoniaorkesterin viulisti Pasi Eerikäinen, Sinfonia Lahden ylikapellimestari ja BBC:n Sinfoniaorkesterin päävierailija Dalia Stasevska, Wienissä asuva palkittu pianisti Johannes Piirto sekä arvostettu Borea-kvartetti, jonka jäseniä ovat Tami Pohjola, Kasmir Uusitupa, Riina Piirilä ja Senja Rummukainen.

Vuonna 2021 taiteellisina johtajina aloittivat viulisti Abel Puustinen, pianisti Ossi Tanner ja klarinetisti Klaara Vasara.

Kamarikesä-festivaalin taiteellinen johtaja yhdessä Borea-kvartetin kanssa 2016-2021

Johannes Piirto


Ossi Tannerin kertomana: “Johanneksen tapasin Zoomin välityksellä kukonlaulun aikaan. Olimme molemmat vasta heräilemässä, Johannes oli tutun viisaan kuuloinen ja aamusta jopa normaalia enemmän filosofisella tuulella. Valtavan mielenkiintoista oli kuulla hänen pohdintojaan Kamarikesästä. Johannes oli lomaillut pitkin Eurooppaa aina Englantia, Sveitsiä ja Ranskaa myöten. Ehkä juurikin sen vuoksi hänen ajatuksensa tuntuivat poikkeuksellisen kirkkailta. “

”Soitin ensimmäisen kerran Kamarikesässä tosi pienenä Dalian vuosina, ehkä 13-vuotiaana. Ensimmäisenä tulee mieleen innostus siitä, että on niin nuorena saanut vastuuta ja päässyt ns. oikealle festivaalille soittamaan keskellä Helsinkiä. Ja vielä sellaiseen porukkaan! Minulla oli aina tervetullut olo ja nimenomaan on ollut kiva soittaa.

Minulle ovat jääneet mieleen mm. Bachin Goldberg-muunnelmat ja niihin valmistautuminen edesmenneen Liisa Pohjolan kanssa. En ole kenties vieläkään ollut tilassa, jossa olisi ollut niin kiva soittaa sitä kappaletta. Se sopi Ritarihuoneelle kuin nenä päähän. Se oli kiva ele Dalialta! Olin kiitollinen vastuusta lyhyellä varoitusajalla. Bach on valtava kappale ja Liisan kanssa näimme päivittäin sen parissa. Olin tosi tyytyväinen, miten se meni konsertissa. Sen lisäksi pienenä soitin Schnittken kappaleita sellisti Joona Pulkkisen kanssa ja Franckin sonaatin viulisti Tami Pohjolan kanssa.

Borea-kvartetin kanssa alusta saakka ideana oli yrittää tehdä ohjelmia, joita itse haluaisimme kuunnella! Minulle erityisen tärkeä oli ensimmäisen festivaalimme ensimmäinen kappale: Hindemithin alttoviulusonaati yhdessä Riina Piirilän kanssa. Se oli tosi hyvä veto, varmaan Riinakin muistaa sen! Brittenin Les Illuminations’in Piia Komsi lauloi valtavan hienosti. Nuoret soittajat jousiorkesterissa soittivat hienosti.

“Ainutlaatuista Kamarikesässä on sen korkea taiteellinen taso ja vastuun jakaminen nuorille. Pitkällä tähtäimellä se maksaa itsensä takaisin, vaikka järjestäjänä voisikin pelottaa antaa iso kokonaisuus nuorelle”.

— Johannes Piirto, Kamarikesän kolmannen sukupolven taiteellinen johtaja

Festivaalia varten harjoiteltiin pääosin Sibelius-Akatemian tiloissa ja myös joskus Meritullissa kuoron tiloissa. Sitä ei tajuakaan, miten paljon asioita pitää muistaa hoitaa konserttiviikolla. Syöminen ja juominen on yleensä jäänyt viimeisen konsertin jälkeiseen iltaan.

Viime kesänä 2021 Schnittken pianokvinteton esityksessä kävi huono tuuri. Kappale on hiljaista kummitustalomusiikkia, mutta valitettavasti samaan aikaan Kaivopuistossa järjestettiin hävittäjien lentonäytös samaan aikaan. Oli myös tosi kuuma, eli ei ollut mahdollista pitää ikkunoita auki. Hävittäjät ottivat osaa onneksi vain Schnittkeen, Mozartin pianotrion aikaan hävittäjät onneksi hellittivät.

Dalian ajoilta on jäänyt mieleen Miikka Taipaleen esitys Chopinin etydistä op. 10 nro 1. Muistan ihmetelleeni takahuoneessa, miksi soitto oli lakannut pian alun jälkeen. Alku oli kuulostanut tosi hyvältä! Flyygelin jarruja ei oltu muistettu lukita ja flyygeli lähti juoksemaan Miikkan aloitettua soittamisen. Puoli minuuttia Miikka yritti seurata perässä, kunnes kappale meni poikki.

Ainutlaatuista Kamarikesässä on sen korkea taiteellinen taso ja vastuun jakaminen nuorille. Pitkällä tähtäimellä se maksaa itsensä takaisin, vaikka järjestäjänä voisikin pelottaa antaa iso kokonaisuus nuorelle.

Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä sitä, että on uskaltanut antaa vastuuta!

Kamarikesän ohjelmisto on meidän sukupolvemme näköistä! Meidät on koulutettu suhtautumaan mutkattomasti kaikkeen, mikä tulee eteen. Olemme avoimia löytämään mistä tahansa musiikista parhaat puolet. Kamarikesässä on uskaltanut antaa vastuuta, koska on tuntenut henkilökohtaisesti muusikot. Sitä luottaa omiiin korviin!

Monia säveltäjiä olen soittanut ensimmäistä kertaa Kamarikesässä ja kaikki ovat jääneet osaksi myöhempää repertoaariani.”

Teksti: Ossi Tanner. Kuva: Kaapo Kamu.