Historia
Vuonna 2005 perustettu Kamarikesä on nuorten suomalaisten klassisen musiikin ammattilaisten johtama. Tällä sivulla voit tutustua entisten ja nykyisten taiteellisten johtajien Kamarikesää koskeviin muistoihin.
Aikaisempia taiteellisia johtajia ovat olleet festivaalin perustaneet Sibelius-Akatemian nykyinen musiikinteorian lehtori Ville Komppa ja Radion sinfoniaorkesterin viulisti Pasi Eerikäinen, Sinfonia Lahden ylikapellimestari ja BBC:n Sinfoniaorkesterin päävierailija Dalia Stasevska, Wienissä asuva palkittu pianisti Johannes Piirto sekä arvostettu Borea-kvartetti, jonka jäseniä ovat Tami Pohjola, Kasmir Uusitupa, Riina Piirilä ja Senja Rummukainen.
Vuonna 2021 taiteellisina johtajina aloittivat viulisti Abel Puustinen, pianisti Ossi Tanner ja klarinetisti Klaara Vasara.
Kamarikesä-festivaalin taiteellinen johtaja yhdessä Klaara Vasaran ja Abel Puustisen kanssa vuodesta 2022
Ossi Tanner
Kamarikesää 2022 leimasivat mukavat helteiset ja aurinkoiset kesäpäivät Helsingin keskustassa.
Ensimmäinen harjoitusaamu maanantaina 8. elokuuta käynnistyi N-talolla palohälytyksellä. Onneksi lyhyen pulla- ja jutusteluhetken jälkeen pääsimme jatkamaan soittoja. Lounasta nautittiin Manalassa, ja iltaharjoitusten jälkeen suunnattiin Urkin terassille.
Abel kuskasi kamoja pakettiautolla akselilla Herttoniemi, Nervanderinkatu 13, Töölölahdenkatu 1 ja Ritarikatu 1. Lyömäsoittaja Xavi Castellon kanssa toimimme avustajina. Jo lukioajoiltamme tuttu ja rakas Liisankadun K-Market tarjosi välipalaherkut harjoituksiin.
Saunailta järjestettiin keskiviikkona 10.8. Jollaksen kartanossa autokyyditysten voimin. Tila oli ahdas, ja vesi oli kylmää, mutta onneksi kaikki saivat kivan rentoutumishetken, syötävää ja juotavaa. Upea miljöö!
Torstaipäivänä Kluuvikadulla kuului kummia — Ari Harenko kuskasi paikalle flyygelin ja Maikkarin Kympin uutisten kuvatessa Abel ja Mikael Loponen soittivat yhdessä Beethovenia. Mikael ja Katerina Torp heittäytyivät Ravelin sävelin tanssin improvisaation lumoavaan maailmaan. Mika Tommola oli paikalla haastattelemassa. Illan jalkapallo-ottelu Olympiastadionilla oli tuonut kaupunkiin runsaasti saksalais- ja espanjalaisturisteja; ohikulkijoita vilkkaalla keskustan kadulla siis riitti.
Torstain avajaiskonsertin jälkeen söimme Kauppatorin italialaisravintola Vaelsassa pizzaa. Dvorakin iki-ihana pianokvintetto sulatti yleisön ja allekirjoittaneen sydämet. Tatu Eskelisen pianoklangi helmeili ja Petteri Iivosen viulu säteili lämpöä.
Perjantai-illan huikean Aili Ikosen ja Straussin Metamorfoosien esitysten sekä kutsuvierasillan jälkeen suunnattiin taas raitiovaunulla Urkkiin. Kamarikesää olivat kannustamassa opettajia ja tukijoita, muun muassa Paavali Jumppanen, Seppo Kimanen, Yoshiko Arai sekä Elina Vähälä.
Urkki oli täynnä iloisia nuoria muusikoita, ja juttuseuraa löytyi tuttuun tapaan myös lehtori Ilmo Rannasta, joka on uskollinen Kamarikesän kävijä ja yksi lukuisista festivaalilla esiintyneistä huippumuusikoista.
Lauantain iltakonsertti päättyi Dohnanyin seksteton standing ovationiin. Konsertin jälkeen suunnattiin Torikortteleihin lettukahvilaan kuuntelemaan Maja Mannilan trion konserttia.
Kamarikesän ainutlaatuisen kiertopalkinnon, nimeltään Sirpakko, sai sellisti Lauri Kankkunen, joka muun muassa urheasti hyppäsi tutun sellonsa sijasta soittamaan lyömäsoittimia Outi Tarkiaisen Metsän hiljaisuudessa.
Yleisö löysi paikalle oikein mukavasti tuttuun tapaan, ja perinteen mukaisesti konserttien jälkeen backstagelle ovella oli pitkä jono innokkaita ystäviä ja kannustajia. Kasvomaskeja ei juurikaan enää näkynyt. Lähinnä pandemiasta muistutti tavanomaista hitaampi ennakkolipunmyynti, ja sitäkin aktiivisempi ovimyynti.
Festivaaliviikon jälkeen taiteellista johtajaa väsytti olon ollessa onnellinen ja kiitollinen. Ensimmäinen vuotemme oli ikimuistoinen, ja intoa oli heti tulevaan — onnistumisten sekä kommellusten kautta opimme ensi vuotta varten! Viimeisen parin viikon aikana olin käynyt kotona vain nukkumassa — se kertonee kaiken olennaisen festivaaliriehasta ja vauhdin hurmasta.
Teksti: Ossi Tanner | Kuva: Maarit Kytöharju
