Kamarikesä 2022

Abel kuskasi kamoja pakettiautolla akselilla Herttoniemi, Nervanderinkatu 13, Töölölahdenkatu 1 ja Ritarikatu 1. Lyömäsoittaja Xavi Castellon kanssa toimimme avustajina. Jo lukioajoiltamme tuttu ja rakas Liisankadun K-Market tarjosi välipalaherkut harjoituksiin.

Saunailta järjestettiin keskiviikkona 10.8. Jollaksen kartanossa autokyyditysten voimin. Tila oli ahdas, ja vesi oli kylmää, mutta onneksi kaikki saivat kivan rentoutumishetken, syötävää ja juotavaa. Upea miljöö!

Torstaipäivänä Kluuvikadulla kuului kummia — Ari Harenko kuskasi paikalle flyygelin ja Maikkarin Kympin uutisten kuvatessa Abel ja Mikael Loponen soittivat yhdessä Beethovenia. Mikael ja Katerina Torp heittäytyivät Ravelin sävelin tanssin improvisaation lumoavaan maailmaan. Mika Tommola oli paikalla haastattelemassa. Illan jalkapallo-ottelu Olympiastadionilla oli tuonut kaupunkiin runsaasti saksalais- ja espanjalaisturisteja; ohikulkijoita vilkkaalla keskustan kadulla siis riitti.

Torstain avajaiskonsertin jälkeen söimme Kauppatorin italialaisravintola Vaelsassa pizzaa. Dvorakin iki-ihana pianokvintetto sulatti yleisön ja allekirjoittaneen sydämet. Tatu Eskelisen pianoklangi helmeili ja Petteri Iivosen viulu säteili lämpöä.

Perjantai-illan huikean Aili Ikosen ja Straussin Metamorfoosien esitysten sekä kutsuvierasillan jälkeen suunnattiin taas raitiovaunulla Urkkiin. Kamarikesää olivat kannustamassa opettajia ja tukijoita, muun muassa Paavali Jumppanen, Seppo Kimanen, Yoshiko Arai sekä Elina Vähälä.

Urkki oli täynnä iloisia nuoria muusikoita, ja juttuseuraa löytyi tuttuun tapaan myös lehtori Ilmo Rannasta, joka on uskollinen Kamarikesän kävijä ja yksi lukuisista festivaalilla esiintyneistä huippumuusikoista.

Lauantain iltakonsertti päättyi Dohnanyin seksteton standing ovationiin.  Konsertin jälkeen suunnattiin Torikortteleihin lettukahvilaan kuuntelemaan Maja Mannilan trion konserttia. 

Kamarikesän ainutlaatuisen kiertopalkinnon, nimeltään Sirpakko, sai sellisti Lauri Kankkunen, joka muun muassa urheasti hyppäsi tutun sellonsa sijasta soittamaan lyömäsoittimia Outi Tarkiaisen Metsän hiljaisuudessa.

Yleisö löysi paikalle oikein mukavasti tuttuun tapaan, ja perinteen mukaisesti konserttien jälkeen backstagelle ovella oli pitkä jono innokkaita ystäviä ja kannustajia. Kasvomaskeja ei juurikaan enää näkynyt. Lähinnä pandemiasta muistutti tavanomaista hitaampi ennakkolipunmyynti, ja sitäkin aktiivisempi ovimyynti.

Festivaaliviikon jälkeen taiteellista johtajaa väsytti olon ollessa onnellinen ja kiitollinen. Ensimmäinen vuotemme oli ikimuistoinen, ja intoa oli heti tulevaan — onnistumisten sekä kommellusten kautta opimme ensi vuotta varten! Viimeisen parin viikon aikana olin käynyt kotona vain nukkumassa — se kertonee kaiken olennaisen festivaaliriehasta ja vauhdin hurmasta.

Kamarikesä 2023

2023 Kamarikesää vietettiin viikkoa etuajassa edellisvuosiin verrattuna. Festivaaliviikolle riitti vielä loppukesän lämpöä, mutta myös ajoittaisia kuurosateita. Tuntui siltä, että festivaali oli kasvanut edellisestä vuodesta. Yhteishenki tuntui poikkeukselliselta. Valtaosa taiteilijoista oli paitsi toisilleen, mutta myös meille taiteellisille johtajille uusia tuttavuuksia, ja sitä pohtiessa on uskomatonta, miten lyhyessä ajassa porukka hitsautui niin hyvin yhteen. Kiirettä piti, mutta viime vuodesta poiketen ehdin muutamana iltana myös rentoutua kotona ja kauniissa kesäilloissa ulkona. Kamarikesän harjoitukset pyörähtivät virallisesti käyntiin perjantaina 28. heinäkuuta Joel Järventaustan trion (2023) parissa. Taiteellinen johto tilasi teoksen klarinetille, pianolle ja viululle Madetoja-säätiön tuella. Samana päivänä harjoiteltiin myös Brahmin muunnelmia Glanertin sovittamana ja Tšaikovskin pianotrioa.

Lauantaina 29. heinäkuuta harjoituspäivän jälkeen taiteilijat kokoontuivat Nervanderinkadulle prima vista -juhliin. Kuulimme spontaaneja esityksiä Mozartista, Haydnista ja Straussista, muiden muassa. Sateen vuoksi jäi mölkyt ja petankit pelaamatta. Ilta jatkui läheiseen St. Urhos -pubiin, missä tapasimme myös entisiä kamarikesäläisiä, nimittäin Petteri Iivosen, Rebecca Roozemanin sekä Artturi Aallon!

Sunnuntaina aurinkoisella säällä harjoiteltiin taas ahkerasti. Etu-Töölön korttelissamme riitti muutakin kuin festarivilinää — innokkaat Pokemon-kannattajat nimittäin viettivät yhteisöpäivää loikkien taruolentojen perässä ruuhkaksi asti.

Maanantaina tapasimme festivaalimme taiteilijat aamupalalla N-talon lounasravintolassa toiminnanjohtaja-Vivianin ja tuottaja-Annan avustuksella. Samalla jaettiin festivaalimme kaikkien aikojen ensimmäiset t-paidat, sekä käsiohjelmat ja avainnauhat. Lounasta syötiin festivaaliviikolla Manalassa Kamarikesä-alennuksen turvin.

Illalla harjoitusten jälkeen kyyditsimme taiteilijat Furuvikin pihasaunaan. Vietimme rauhallisen ja tunnelmallisen illan. Mieleen jäivät kiinnostavat keskustelut. Oli kiva tutustua rauhassa soittokollegoihin.

Tiistaina harjoiteltiin taas intensiivisesti. Manalassa Kamarikesä tarjosi perinteiseen tapaan pizzat. Festivaalimme pianistit Vilina ja Kirill ehtivät muuten käväistä Mäntässä ja Mikkelissä konsertoimassa kilpailevilla areenoilla. Huippusuoritus molemmilta!

Keskiviikko jäi mieleen allekirjoittaneelle siitä syystä, että saimme toiminnanjohtajan kanssa noutaa upean sponsoriautomme Lexus Kaivokselasta. Tänä vuonna käyttöömme valikoitui upea ruusukultainen RZ-täyssähköauto. Samalla reissulla haimme Sirpakon kaivertajalta. Avajaiskonsertti torstaina oli suuri menestys. Olimme saaneet juuri tietää, että Kamarikesä oli rikkonut kaikkien aikojen lipunmyyntiennätyksensä ja sitä oli mukava kilistellä kutsuvierastilaisuudessa. Samalla saimme tavata ensimmäistä kertaa uuden hallituksemme jäseniä ja paljastaa heidän nimensä pienelle piirille. Aurora Marthensin laulu Mahlerin Kindertotenliederissä kosketti meitä kaikkia syvästi. Sen lisäksi konsertista jäi mieleen huikean musikaaliset esitykset fagotisti Pekko Aakolta ja viulisti Rebecca Roozemanilta. Illan päättänyt Schönberg oli festivaalin vakuuttavimpia esityksiä. Tähän kappaleeseen oli harjoitukset aloitettu poikkeuksellisesti jo kesäkuussa! Sanomattakin selvää — Urkin pubissa juhlittiin taas konsertin jälkeen!

Perjantaina alkuillan konsertissa saimme kunnian kantaesittää Joel Järventaustan trion Abelin ja Klaaran kanssa. Teos heräsi eloon Ritarihuoneen kaikuisassa ja arvokkaassa tilassa. Konsertin toinen puolisko, Schubertin oktetto oli myös erinomainen esitys, ja saimme nauttia brittikaksikko Tim Crawfordin ja Oliver Daviesin hienoista sooloista. Perjantai-illan kynttiläkonsertissa tapahtuikin sitten varsinainen yleisöryntäys. Illan päättänyt esitys Sibeliuksen melodraamasta Mustasukkaisuuden öitä, jonka tulkitsivat Kati Outinen, Saima Malmivaara, Rebecca Roozeman ja Vilina Rainisto, oli ehdottomasti minun festivaalin kohokohta (sivunkääntäjän roolissa tällä kertaa). Auroran esittämä ”Minnan” laulu lavan takaa oli myös koskettava ja tärkeä lisä tähän esitykseen. Edellämainittuun kvartettiin tutustuminen viikon aikana oli mitä antoisinta ja mieleenpainuvaa! 

Lauantaina saimme ilon toivottaa lapsia ja heidän vanhempiaan Ritarihuoneelle. Kati ja Kirill tulkitsivat Babar-norsun tarinan ja Saint-Saensin septetto täydensi hienon konsertin. Mio Turriago esiintyi hienoin trumpettisooloin. Kamarikesän taiteilijoiden hellyyttävät soitinesittelyt lapsille kruunasivat alkuiltapäivän! Festivaalin päätöskonsertti keräsi paikalle taas paljon innokasta yleisöä. Oli upeaa päättää tämä vuosi Tšaikovskin pianotriolla. Teos on kulkenut mukana jo usean vuoden ajan. Onnekseni olin saanut mahtavat kollegat mukaan. Jo ensimmäisestä harjoituksesta lähtien oli ilmiselvää, että Rebeccan ja Basilen kanssa pääsemme musiikin ytimeen. Festivaalin päättymisen juhlinta aloitettiin parhaassa seurassa Ritarihuoneen takahuoneessa jakamalla perinteeksi muodostunut Sirpakko-pokaali. Tämän vuoden voittajaksi valikoitui kontrabasisti Iikka Järvi taiteilijoiden äänien perusteella. 

Teksti: Ossi Tanner | Kuva: Maarit Kytöharju